22.12.05

Hyvää joulunaikaa!

Kiitos kaikille kuluneesta vuodesta. Toivotan leppoisaa joulunaikaa ja rauhallista vuodenvaihdetta!

18.12.05

Tapaus Linkola

Tutkija Matti Hyvärinen paheksui Hesarin Alaviite-kirjoituksessaan (10.12.2005) Tampereen yliopiston Aikalaisessa (20:2005) julkaistua Pentti Linkolan haastattelua. Siinä häntä loukkasi natsismin arvottaminen ”loistavaksi” ja ”suurelta osin erittäin hienoksi” filosofiaksi. Hän arvioi rajojen nyt tulleen vastaan ja peräsi yliopistomme eettistä profiilia. Hyvärinen kuvaili olevansa ”suuttunut, pettynyt ja ahdistunut”.

Keskustelu ei jäänyt näihin kahteen lehtijuttuun: Aamulehdessä (11.12.2005) Tampereen yliopiston rehtori Krista Varantola ilmoitti kutsuvansa Aikalaisen päätoimittajan puhutteluun. Saman päivän Helsingin Sanomissa onneton päätoimittaja Heikki Laurinolli perusteli julkaisupäätöstä sillä, että ”Linkolaa ei oteta tosissaan”.

Olen kaikkien kanssa eri mieltä. Ensinnäkin tietysti Linkolan kanssa, monessa asiassa. Toisin kuin Hyvärinen, katson silti Linkolan ansainneen paikkansa suomalaisena intellektuellina. Pidän kunnioitettavana, että Linkola on jaksanut vuosikymmenestä toiseen kyseenalaistaa ajatteluamme ja olla ilmeisen rehellinen kannoissaan, painostuksesta ja arvostelusta huolimatta. Tänä opportunismin kulta-aikana se on poikkeuksellista.

Pidän myös epäkorrektina, että lehden päätoimittaja ilmoittaa julkisesti, ettei haastateltavaa pidä ottaa vakavasti. Toimittajat hyödyntävät toisten ajatuksia ja aikaa ansaitakseen elantonsa. Jo siksi haastateltavalla tulee olla oikeus vaatia perusinhimillistä kunnioitusta vaivannäkönsä vastineeksi. Toki toimittajakin voi kritisoida, mutta asiapohjalta. Rehtori Varantolan lausunto puolestaan oli hätäistä ylireagointia.

Mistä tahansa laajasta historiallisesta ilmiöstä on löydettävissä erilaisia ulottuvuuksia, myös kansallissosialistisesta Saksasta. Itse koen lähinnä vaaralliseksi sen, että tällaista keskustelua niin tarmokkaasti pyritään tukahduttamaan. On muistettava, että Natsi-Saksan kansanmurhaa edelsivät kirjaroviot, sensuuri, toisinajattelijoiden ahdistelu ja - yliopistojen puhdistukset. Jos historiasta ylipäätään jotain voi oppia, näitä meidän tulee pelätä ja välttää.

15.12.05

Pyhimyksiä ja vahtimestareita

Aiheutimme tänään suurta päänvaivaa eduskunnan henkilökunnalle. Olivat huolissaan kun ryhmä kevytkenkäisiä naisia vilisti aulassa - olin taas lobbausmatkalla seksityöntekijöiden kanssa. Aulassa törmäsin myös vanhaan tuttavaani piispa Eero Huoviseen, joka hiljattain kommentoi kirjoittamaani artikkelia. Kävin kiittämässä avusta, mikä oli liikaa eduskunnan vahtimestarille, joka ei meinannut päästää minua Huovisen luokse! Ajatteli kai, että Hänen Pyhyytensä pyhyys jotenkin tahriintuu...

Joimme aamukahvit vasemmistoliiton ryhmän kanssa. Myöhemmin päivällä sain sitten kuulla, että hallitus todellakin esittää prostituutioasiakkuuden kriminalisointia. Taistelu jatkuu!

14.12.05

Koulussa

Tänään olin koko päivän Peltolammin koulussa, jossa kolmasluokkalainen poikani on. Suosittelen samaa kaikille vanhemmille. On hyvä ja terveellistä nähdä, miten päivät koulussa rullaavat.

Luokan piirtoheitin näytti kalvot epäselvinä ja piti kovaa ääntä. Maantiedon tunnilla yksi oppilas kysyi, miksi ei saada uutta piirtoheitintä. Opettaja vastasi, että uusi on ollut tilauksessa jo kauan, mutta kaupungilla on vähän rahaa. Sitten opettaja laittoi oppilaiden tarkasteltavaksi kartan, jossa suuri ja mahtava Neuvostoliitto oli vielä Suomen itänaapurina! Kaikesta päätellen Tampereen koulutoimella ei ole rahaa edes kalvojen uusimiseen. Asiasta on syytä metelöidä seuraavassa kasvatus- ja opetuslautakunnan kokouksessa.

Illalla oli vielä kaupunginvaltuuston kokous. Sain valtuustotoverilta hälyttävän paperin. Sen mukaan kaupunki on luopumassa ensi vuonna koululaisille suunnatuista konserteista rahan puutteen vuoksi. Lähdin heti Lasse Eskoselta kysymään, onko asia tosiaan näin. Eskonen lupasi vielä yrittää neuvotella, koska kyse on tärkeästä asiasta.

Jätin valtuustossa myös aloitteen rauhankasvatusprojektin käynnistämisestä. Sen voi käydä lukemassa sivuiltani valtuustotyö-osiosta.

2.12.05

Aloitevaltuusto

Nyt olen ollut valtuutettuna niin kauan, että ensimmäinen aloitteeni ehti valtuuston käsittelyyn toissailtana. Se sattui kokoukseen, jossa ei juuri ollut muita asioita: aikaa oli varattu keskustan osayleiskaavan käsittelyyn, joka kuitenkin viime metreillä päätettiin siirtää tammikuuhun. Kaavan yhteydessä pitäisi tehdä varaukset pikaraitiotielle ja aihe on kuohuttanut poliittisia piirejä paljon.

Kun nyt kerran kokous oli eikä mitään isompaa, istuttiin ja puhuttiin sitten aloitteista poikkeuksellisen pitkään. Minulta oli käsittelyssä aloite, jossa vaadin julkisen kaupunkitilan kaupallisuuden vähentämistä. Olin tyytymätön saamaani vastaukseen ja koetin lähinnä vihreiden ja oman ryhmäni tukemana palauttaa sitä uudelleen kommentoitavaksi. Demarit ja kokkarit vastustivat palautusta. Sivuillani aloite ja pitämäni puheenvuoro

28.11.05

Kiirettä pitää joka suunnalla

Elän kiireisiä aikoja. Tänään lähdin taas kuuden junalla aamulla Helsinkiin radiokeskustelun nauhoitukseen. Tuomas Enbuskella on tapana, ettei haastateltavan kanssa puhuta etukäteen mitään, etteivät asiat vain tulee puhuttua ennen varsinaista ohjelmaa. Se olikin jo minulle tuttua, koska olin aikaisemmin Tuomaksen ohjelmassa puhumassa taistolaisuudesta. Tänään aiheena oli prostituutio. Helsingistä lähdin jo kymmenen junalla takaisin hoitamaan asioita Tampereelle. Illalla oli vielä valtuustoryhmän kokous. Aloitteeni julkisen kaupunkitilan kaupallisuuden vähentämisestä tulee valtuuston käsiteltäväksi keskiviikkona.

Viikonloppuna oli Pirkanmaan Vasemmistoliiton piirikokous, jossa jouduin toimimaan puheenjohtajana. Tupa oli täynnä väkeä - paikalle oli raahattu äänestämään kaikki, jotka omilla jaloillaan kävelevät. Siitä huolimatta Erkki Moisio valittiin piirin uudeksi puheenjohtajaksi. Erkki onkin tehtävään mies paikallaan! Onnittelut vielä kerran!

Kiireet eivät tästä hellitä. Pitäisi kirjoittaa puhe valtuustoon ja englanninkielinen paperi kriittisestä realismista. Huomenna olen menossa vastailemaan lasten ja nuorten kysymyksiin. Keskiviikkona on valtuuston ja koulun palautekeskustelun lisäksi tapaaminen lakimiehen kanssa. Keskustelemme siitä, kun patentti- ja rekisterihallitus ei vuosikausien odottelusta huolimatta suostu rekisteröimään Seksialan liittoa Sallia. Torstaina on kasvatus- ja opetuslautakunnan kokous ja kolmet pikkujoulut. Kaiken huipuksi kahden vanhimman lapseni syntymäpäivä vietetään perjantaista sunnuntaihin. Erillisiä synttärijuhlia on neljät ja vieraita on kutsuttu viitisenkymmentä. Tyttäreni vieraat on kutsuttu myös yöksi, joten hulinaa riittää...

22.11.05

Tehtaan porteilla ja sisälläkin

Tänään kävin tutustumiskäynnillä Sisu-Dieselin moottoritehtaalla Linnavuoressa. Työntekijät kertoivat, että kun paikka siirtyi jenkkiomistukseen, on turvatoimet ja byrokratia moninkertaistettu. Pääluottamusmies olikin amerikkalaisten omistajien edustajien vieraillessa tehtaalla antanut tunnustusta Suomen paperiteollisuuden pelastamisesta - sen verran enemmän papereita joudutaan nykyään pyörittämään.

Linnavuoren tehtaalta suunnistinkin sitten suoraan ay-liikkeen mielenosoitukseen Tamglassin tehtaan portille Tampereen Kaukajärvelle. Kyseinen yrityshän on saanut kyseenalaista kuuluisuutta pääluottamusmiehen irtisanomisesta. Alla on mielenosoituksessa luettu kannanotto. (Mikko Kuoppa on muuten jo useita viikkoja sitten tehnyt asiasta lakialoitteen.)

Me ammattiyhdistysliikkeen jäsenet jotka olemme kokoontuneet tänne Tamglass
Engineering LTD:n eteen, toteamme seuraavaa: Työntekijöiden ja heidän
valitsemiensa luottamusmiesten työsuhdeturva on Euroopan tasolla heikoimpia, sen
osoittaa myös muutama viikko sitten tapahtunut pääluottamusmiehen laiton
työsuhteen purku, purkutapauksia on lähiaikoina ollut useita. Edunvalvonta
vaatii ihmisiltä entistä enemmän, painostustoimenpiteet ovat arkipäivää,
asettamalla uhkaa edunvalvojia kohtaan työnantajat pyrkivät heikentämään
ammattiyhdistysliikkeen asemaa, tehtyjä sopimuksia. Paikallisen sopimisen
mahdollisuuksien lisääntyessä joudumme toteamaan, että sopijaosapuolet eivät ole
tasavertaisia. Tämänkaltainen toiminta työantajan taholta estää paikallisen
sopimisen kehittämisen. Vaadimme työsuhdeturvan parantamista.
Luottamusmiesten asema on turvattava riittävällä
irtisanomissuojalla.Lainsäädäntöä on muutettava siten että, irtisanomista ei saa
suorittaa ennen kuin laillisuus oikeudessa on todettu.

16.11.05

Demareita tapaamassa

Tänään olin ristiretkellä eduskunnassa yhdessä Pro-tukipisteen johtajan Jaana Kauppisen ja parin seksityöntekijän kanssa. Meidät oli kutsuttu demariryhmän aamiaistapaamiseen kertomaan prostituutiosta ja keskustelemaan prostituutioasiakkuuden kriminalisoinnista. Tapaaminen meni kivasti, vaikka näyttääkin siltä, että kriminalisointia ajetaan nyt kuin käärmettä pyssyyn. Me pyysimme kansanedustajia miettimään, miksi kaikki seksityöntekijät ja lähes kaikki prostituution kanssa tekemisissä olevat avustustyöntekijät ja ihmisoikeusaktivistit vastustavat prostituutioasiakkuuden kieltämistä lailla.

Demariryhmästä kuulin, että ministeri Leena Luhtanen ei ole vielä päättänyt, aikooko hän kriminalisointilakia esittää, vaikka Hesarin mukaan aikoo.

Paluumatkalla Tampereelle juutuin IC-junan tuulikaappiin. Onneksi konduktööri tuli kuin supermies konsanaan avaamaan ovet käsivoimin. En siis päätynyt Rovaniemelle...

10.11.05

Kaupungininsinööriä tapaamassa

Kaupungin johtoa ei valtuutettukaan pääse helposti tapaamaan. Sain kokea sen vieraillessani kaupungininsinööri Risto Laaksosen luona yhdyskuntapalvelujen bunkkerissa, jonne minut ohjattiin kaupungin virastotalolta. Yhdyskuntapalveluissa pidettiin perin omituisena, että joku haluaa tavata kaupungininsinöörin. Lopulta kuitenkin löytyi virkailija, joka johdatti minut monen lukitun oven läpi Laaksosen työhuoneeseen. Istuin odottamaan ja kuuntelemaan, kuinka käytävillä supatettiin vierailustani. Lopulta Laaksonen saapui. Tein häneen ilmeisesti lähtemättömän vaikutuksen kaatamalla huoneessa olleen tuolin.

No, asiani sain kuitenkin perille. Vein kaupungininsinöörille valokuvia pitkistä portaista, joita pitkin on mahdotonta päästä ylös lastenvaunujen kanssa. Talvikunnossapitoakaan ei ole. Asia on ongelmallinen, kun kyse on lasten päiväkerhoon ja tarhaan johtavista portaista. Lasta kuskaava mummo joutuu aina odottelemaan portaita käyttäviä työmiehiä, jotka sitten kantavat vaunut ylös.

Toivottavasti Laaksonen tarttuu toimeen ja portaisiin saadaan luiska!

7.11.05

Presidentinvaaleja ja naispolitiikkaa

Lounastin pitkästä aikaa kokoomuslaisen ystäväni kanssa. Puhuimme Niinistön vaalikampanjasta, joka muuten on toisen kokoomuslaisen tuttavani mainostoimiston suunnittelema. Kyseinen henkilö on muuten taistolaisperheestä.

Yliopistolta riensin kansalaisvastaanotolle yhdessä kansanedustaja Mikko Kuopan kanssa. Selvittelimme mm. kinkkistä sairaseläketapausta.

Illalla olin naisjärjestöjen paneelissa, jonka aiheena oli naispoliitikot mediassa. Lisäkseni puhumassa olivat mm. Pia Viitanen ja Heidi Hautala, joka teki minuun positiivisen vaikutuksen. Saakohan vasemmistolainen sanoa näin presidentinvaalien alla? Uskon, että Hautala tulee kyllä nostamaan näiden vaalien keskustelun tasoa.

Paneelin juontaja yritti kovasti tuoda esiin, kuinka naispoliitikot pääsevät julkisuuteen esittämään argumenttejaan vain silloin, kun ne legitimoidaan miehillä. Me panelistit emme vain olleet ihan samaa mieltä. Paneelissa virinnyt prostituutiokeskustelu katkesi, kun juontaja ykskantaan totesi, että prostituutio on aina ihmiskauppaa - ja piste.

5.11.05

Työelämää tutkimassa

Eilen olin työelämän tutkimuspäivillä. Itse puhuin sukupuolta ja työelämää käsittelevässä ryhmässä. Illalla käytiin syömässä ja baarissa. Baariosuus olikin illan antoisin, koska tapasin pispalalaisia tovereita, jotka opin tuntemaan jo vappumarsseilla vaahtosammuttimen kokoisena. Puhuimme Tampereen tilaaja-tuottaja -mallista, emmekä kovin positiiviseen sävyyn. Joillakin aloilla uusi malli on johtanut itse asiassa kulujen kaksin- tai kolminkertaistumiseen. Että se niistä säästöistä ja tehokkuudesta...

2.11.05

Punainen julistus

Helsinki-päivä. Kävin aamukahvilla rikospoliisissa Pasilassa. Vaihdettiin kuulumiset prostituution ja erityisesti parituksen tiimoilta. Sieltä riensin eduskuntaan lounaalle Arja Alhon kanssa. Mielestäni Alho on ystävällinen ja suoran oloinen ihminen - moni poliitikko ei ole jälkimmäistä. Keskustelimme prostituutiolainsäädännöstä.

Eilen juhlittiin Tampereella punaisen julistuksen satavuotisjuhlaa. Mennessäni kahville kauppahalliin osuin vahingossa vasemmistopuolueiden poliitikkojen kansalaistapaamiseen. Siellä sitten kahviteltiin Joelin talvikenkäostosten lomassa ja katseltiin kun Heinäluoman pää keikkui muiden yläpuolella. Iltamenoihin pääsi tällä kertaa mieheni. Yo-talolla esiintyivät Agit-Prop ja Steen 1.

27.10.05

Hornetit häiritsevät

Aamulla olin luennoimassa kätilöille ja sairaanhoitajille prostituutiosta. Sinällään on hienoa, että seksuaalikoulutuksessa huomioidaan myös tämä puoli.

Illalla olin paneelikeskustelussa Hallilassa puhumassa lentomelusta. Satakunnan lennosto aiheuttaa asukkaille harmia. Joltain on mennyt pahimmillaan ikkunat rikki ja perhepäivähoitajat valittavat, että lapsia ei voi nukuttaa ulkona. Ongelmien syynä ovat ne kirotut Hornetit, joiden ostamista kyllä minäkin aikanaan vastustin (vaikka ei sitä minulta kysytty...). Niihin kun ei kuulemma voi asentaa äänenvaimennusta taktisia ominaisuuksia huonontamatta. Ehdotin, että sotilaskoneet voisivat pitää tauon lentämisessä ainakin lasten päiväuniaikaan.

24.10.05

Rauhaa

Tänään oltiin taas koko perheen voimin rauhanmarssilla. Hiljattain puolitoista vuotta täyttänyt Joelkin jaksoi sekä marssimisen että juhlan ajan olla kiltisti. Kulkue oli näyttävä ja väkeäkin oli mukavasti. Mieheni kantoi pahvista rauhankyyhkyä, mikä innosti Joelia kovasti. Hän kun piti sitä ankkana. Autojen ohella ankat ovat Joelin tämän hetkisiä suuria kiinnostuksen kohteita.

Kulkueen jälkeen oli YK:n päivän juhla Vanhalla kirjastotalolla. Pääpuhujana oli rauhankasvatuksen veteraani Helena Kekkonen. Hän onnistui tekemään suuren vaikutuksen kaiken ikäisiin. Kun illalla kotona puhuimme, mikä rauhanmarssilla oli kivointa, vastasi tokaluokkalainen tyttäreni, että Helena Kekkonen.

18.10.05

Terveisiä Brysselistä

Takana on monipäiväinen Euroopan seksityöntekijöiden konferenssi (hienommin sanottuna European Conference on Sex Work, Human Rights, Labour and Migration). Konferenssi pidettiin Brysselin punaisten lyhtyjen alueella sijaitsevassa hotellissa, minkä lisäksi oltiin Euroopan parlamentissa ja tietysti marssimassa Brysselin kaduilla punaisten sateenvarjojen kanssa. Siellä oli muuten vielä kesä.

Itse puhuin prostituoitujen kohtaamasta väkivallasta Suomessa. Konferenssi oli oiva tilaisuus verkostojen luomiseen ja seksityöntekijöiden mielipiteiden kuulemiseen. Loppuasiakirjassa vaadittiin ihmisoikeuksia seksityöläisille.

Huomenna sitten miekkariin Tampereen bändikämppien puolesta!

17.9.05

Jotain hyvääkin

Kisapuiston 10-vuotistilaisuuden yhteydessä sain tutustua kaupungin perheryhmätoimintaan. Vaikka yleensä valitan täällä päiväkirjassa vain epäkohdista, nyt oikein innostuin, kyllähän meillä edes jotain tehdään oikein! Perheryhmällä tarkoitetaan päivähoitoa, johon myös vanhemmat osallistuvat. Se on suunnattu äideille ja isille, jotka kaipaavat tukea vanhemman ja lapsen väliseen vuorovaikutukseen. Ryhmien kautta syntyy myös vertaisverkostoja, jotka kannattelevat vielä ryhmän loputtuakin.

Tampere on kehittänyt perheryhmätoimintaa aktiivisimmin koko Suomessa – täältä onkin valmistumassa työ- ja ohjekirja muiden alueiden käyttöön. Kaupungilla on perheryhmiä neljässä pisteessä ja lisäksi se tukee kahta kaupunkilähetyksen ryhmää. Ryhmiä on erilaisia, niissä käydään 1-5 kertaa viikossa ja lapset ovat yleensä vauvoista kolmivuotiaisiin. Tapaamiset koostuvat toimintahetkistä lasten kanssa ja aikuisten juttutuokioista päiväuniaikaan. Toiminta on halpaa verrattuna saavutettuihin tuloksiin.

9.9.05

Onko yksityistäminen itseisarvo?

Käsiteltiin lautakunnassa päivähoidon ja perusopetuksen budjettia. Periaatteessa tilanne näyttää kohtuulliselta: kaikkein huonokuntoisimpien koulujen (Nekala & Rantaperkiö) remontit saadaan ensi vuonna käyntiin ja aikaisemmista peloista huolimatta erityisopetukseen saadaan luultavasti lisäresursseja. Toisaalta koulutarvikkeiden määrärahat jäävät jälleen kerran liian pieniksi ja valtion työllistämistukirahojen loppumisen vuoksi kouluavustajia ei saada yhtä montaa kuin vielä viime vuonna.

Eniten huolestuin itse linjauksesta, jonka mukaan kunnallisen päivähoidon suhteellista osuutta pyritään vähentämään 2 % vuoteen 2009 mennessä. Se tarkoittaa, että meidän päättäjien mielestä yhä suurempi osa päivähoitopaikoista pitää olla kolmannen sektorin ja päivähoitoyritysten järjestämää. Minusta linjauksessa ei ole järkeä: toki hyvää päivähoitoa voidaan järjestää myös kunnallisen ulkopuolella, mutta ei ole lainkaan samantekevää, onko järjestäjä jokin uskonnollinen yhteisö, vanhempien hoitopiiri vai markkinalogiikkaan perustuva yritys. Siksi jätin kohtaan eriävän mielipiteen.

Eriävä mielipide kohtaan 91: Palvelurakenteen monipuolisuuden takaamiseksi ei ole tarkoituksenmukaista määritellä kunnallisen ja yksityisen päivähoidon tavoitteelliseksi suhteeksi 83 % / 17 % vuonna 2008. Kyse on uusliberalistiseen ideologiaan pohjautuvasta tavoitteesta julkisen palvelutuotannon suhteelliseksi vähentämiseksi. Luvut eivät perustu konkreettisiin suunnitelmiin eivätkä siten anna mahdollisuutta arvioida, lisääkö muutos ”todellista vaihtoehtoisuutta” myös asiakkaiden näkökulmasta ja jos, niin miten.

8.9.05

Sosiaalinen luototus

Mitä lehdet eivät luultavasti kerro tämän päivän kokouksesta… Käsittelyssä oli tänään vasemmistoliittolaisen Kiviahon aloite sosiaalisen luototuksen käyttöönotosta Tampereella. Sosiaalisella luototuksella tarkoitetaan järjestelmää, jossa kaupunki myöntää pieniä lainoja henkilöille, jotka eivät voi köyhyyden tai luottotietomerkintöjen vuoksi saada lainaa pankista. Sosiaalisen luototuksen ideana on ennaltaehkäistä talousongelmia ja sen avulla ihmiset ovat esimerkiksi maksaneet vuokrarästejä tai hoitaneet läheisen kuolemasta koituvia menoja. Järjestelmästä on saatu monessa kunnassa hyviä kokemuksia ja Helsingissä siitä saadut korot ovat suuremmat kuin luottotappiot. Välillisesti säästöt ovat vielä suuremmat, kun kriisi ei aja ihmistä toimeentulotuen piiriin.

Sovimme demarien Joonas Lepistön kanssa, että hän esittää ja minä kannatan palautusta. Meidän mielestämme aloitteeseen tullut vastaus oli huolimattomasti tehty, esimerkiksi muiden kuntien kokemuksia siinä ei oltu esitelty juuri lainkaan. Luultavasti aloitteen pikaiseen käsittelyyn oli vaikuttanut se, että sen tekijä oli pienen puolueen varavaltuutettu: monet virkamiehet käsittelevät aloitteita niin vähän kuin mahdollista ja ikävä kyllä, vaikutusvallaltaan vähäisempien (lue: pienten puolueiden nuorten naisten) on vaikea saada aloitteisiinsa yhtä päteviä vastauksia kuin valtuuston johtajien. Kun palautusesitys oli tehty, kannattajia löytyi muitakin. Vasemmistoliitto ja vihreät olivat kokonaan palautuksen takana, kuten myös jokunen sitoutumaton ja kristillinen. Surullista oli että demarien ryhmänjohtaja Ruoholahti komensi puheenvuorossaan omiaan pysymään rivissä ja heistä vain kaksi uskalsi äänestää vastaan.

Hävisimme äänin 26-36, eli ei tullut sosiaalista luototusta Tampereelle, ainakaan vielä.

11.8.05

Saako valtuutettu tehdä aloitteita?

Koska valtuuston esityslistalla oli vain vähän päätettävää, innostuivat valtuutetut pitämään puheita vähän asian vierestäkin. Jonkinmoinen keskustelu käytiin valtuustoaloitteista, joita on tänä vuonna jätetty jo yli 90. On tullut tavaksi paheksua niitä jotka tekevät aloitteita ”vääristä syistä”. Katsojasta sitten riippuu, tekeekö aloitteesta huonon konkretian puute (”maailmanparannusaloitteet”) vai liika konkreettisuus (”pikkuasioihin jumiutuneet aloitteet”), realismin puute (”populistiset aloitteet”) vai se, että asia olisi jo muutenkin toteutumassa (”toisten työstä kunnian varastavat aloitteet”). Yleisesti ottaen paheksuttavia ovat siis kaikkien epämiellyttävien ihmisten kaikki aloitteet.

Itse jään miettimään aloitteen tarkoituksenmukaisuutta lähinnä silloin, jos se on huonosti kirjoitettu: aina joskus valtuutettu ei ole viitsinyt selvittää, onko esimerkiksi hänen esittämänsä uudistus jo toteutettu. Muuten kannatan vapaata aloiteoikeutta jo siksi, että tavallisella rivivaltuutetulla on kohtalaisen vähän mahdollisuuksia nostaa esille tärkeinä pitämiään asioita. Useimmiten aloite pakottaa päättäjät kiinnittämään asiaan huomiota, ja vaikka aloitteet harvoin suoraan tuottavat tulosta, pitkällä aikavälillä monet niistä toteutuvatkin muuta kautta. Lisäksi aloitteiden kautta voi koettaa herättää sellaista poliittista keskustelua, jolle ei muuten ole tilaa arkisessa päätöksenteossa. Tein siis tällä kertaa kesän Animalia-kohun innoittamana aloitteen julkisen tilan kaupallisuuden vähentämiseksi ja JCDecauxin kanssa tehtyjen sopimusten purkamiseksi.

21.7.05

Pioneerileiri takana

Kotiuduimme perheen kanssa juuri pioneerileiriltä. Takana on hauska viikko, sillä Suolahden leirit ovat yleensä aina huolella valmisteltuja ja kuuluisia hyvästä ilmapiiristään. Suolahti sijaitsee noin 45 minuuttia Jyväskylästä erämaahan päin. Lähes kahdensadan hengen leirillä oli suomalaislasten lisäksi vieraita Venäjältä, Saksasta, Ranskasta, Portugalista ja Chilestä.

Tehtiin leirijuttuja: uitiin, syötiin maalattiin, pelattiin, tutustuttiin luontoon, discoiltiin ja toimitettiin aina illaksi leirin omat TV-uutiset. Koska kyseessä oli pioneerileiri, puhuttiin myös rauhasta, ystävyydestä, solidaarisuudesta ja tasa-arvosta. Tyttäreni ryhmä teki seinälehden Angela Davisista.

9.7.05

Sosiologien seurassa

Sosiologien maailmankonferenssi Tukholmassa on lyhyesti tilaisuus, jossa 1200 (merkittävintä) sosiologia ympäri maailmaa kerääntyy yhteen esittelemään tutkimuksiaan, juomaan olutta ja kertomaan Bush-vitsejä. Itse viihdyn erityisen hyvin Marx-tutkijoiden parissa, mutta sosiologit ovat sellaista väkeä, että yleensä kaikkien kanssa löytyy jotakin jutunjuurta.

Kävin tanskalaisen vieraantumisteoreetikon kanssa pitkän keskustelun feminismin mahdollisuuksista. Ongelmana on, että kun feminismistä on tullut ”valtauskonto”, siitä on myös tullut poliittisesti korrektia. Julkisuuden keskustelussa on tasa-arvon merkitys kokonaan unohtunut. Mitä minua hyödyttää laskea, montako naista meidän taloudelliseen tai poliittiseen eliittiin kuuluu? Eikö tasa-arvon ideana ollut, ettei eliittejä tunnusteta lainkaan?

1.7.05

Prostituutiota Ruotsissa

Tukholmassa kahden viikon kenttätyöjaksolla. Haastattelen täällä prostituoituja ja heidän asiakkaitaan, tavoitteena selvittää, mitä prostituution arki on asiakkuuden kriminalisoineessa Ruotsissa. Jo näin muutaman päivän perusteella näyttäisi siltä, että suurin osa kaupallisesta seksistä toimii kuten Suomessakin, hinnat vain ovat nousseet. Näin lyhyellä jaksolla en kuitenkaan pääse kunnolla käsiksi paritusprostituutioon ja mahdolliseen ihmiskauppaan, joista on kuulunut lahden yli hurjia huhuja.

23.6.05

Tampere ei julistaudu GATS-vapaaksi

Eilinen valtuusto käsitteli – tai siis jätti käsittelemättä – kommunistien Heinosen aloitteen Tampereen julistamiseksi GATS-vapaaksi vyöhykkeeksi. Asian käsittelyn kohdalla kokous oli kestänyt jo 8 tuntia ja kello yli puolen yön, joten periaatteessa vähäinen keskustelu oli ihan ymmärrettävää. Harmittamaan jäi kuitenkin virkamiesten tyly vastaus, että ei ole toimivaltaa.

Aloitetta käsitelleet hallintohenkilöt eivät vastauksesta päätellen olleet ymmärtäneet, mistä oli kysymys. Julistautumalla ”GATS-vapaaksi” kaupungit ja alueet kritisoivat epäreiluja pelisääntöjä, joilla maailmankauppaa rakennetaan. Ne vaativat myös paikallisille toimijoille mahdollisuutta osallistua sellaiseen päätöksentekoon, joka oleellisesti vaikuttaa heidän elämäänsä. Kyse on siis poliittisesta julkilausumasta, ei konkreettisesta irtautumisesta kansainvälisistä sopimuksista, mihin tietenkään ei ole toimivaltaa.

GATS-kampanjasta saa lisätietoja mm. osoitteesta globalisaatio.net. GATS-vapaiksi alueiksi ovat ilmoittautuneet jo tuhannet alueet, muun muassa Wien, Pariisi, Oxford, Sydney ja Kanadan kuntaliitto.

9.6.05

Oxfordissa pääsee hoitoon

Terveiset Oxfordin maaseudulta. Saasteisen Lontoon jälkeen ilma tuntuu kirkkaalta ja Englannin maaseutu on täällä kauneimmillaan. Eilen sain tilaisuuden seurata maan parjattua julkista terveydenhoitoa, kun ystäväperheeni isäntä päätti vihdoin varata lääkäriajan hiljalleen kipeytyneeseen selkään. Aika löytyi samalle päivälle! Kun tätä päivittelin, oli ystäväni hämmästynyt: ”eikö teillä Suomessa sitten pääse lääkärille saman tien?”

20.5.05

Lobbausta

Eilen olimme lautakunnan kanssa kalliilla päivällisillä OAJ:n kutsumana. Näitä tällaisia lobbauskestityksiä tulee tavallisille rivivaltuutetuillekin kohtuullisen usein. Kaupunginhallituksen jäsenten ei varmaan tarvitse ikinä laittaa ruokaa kotona...

Pormestarille tietä antakaa...

Kaupunginvaltuustossa päätettiin Tampereen kaupungin uudesta toimintamallista, jonka ”tavoitteena on vastata niihin tulevaisuuden haasteisiin, jotka asettavat kaupungin nykyisen johtamis- ja palvelujärjestelmän koetukselle”. Eniten keskustelua herättänyt uudistus on siirtyminen pormestari-järjestelmään. Pormestari on palkallinen luottamushenkilö, joka korvaa nykyisen kaupunginjohtajan ja toimii myös kaupunginhallituksen puheenjohtaja.
Pormestari valitaan valtuutettujen keskuudesta ja sen valitsee valtuusto. Esitys suorasta kansanvaalista hylättiin kokouksessa. Lehmänkauppapolitiikka voitti. Muun vasemmistoryhmän mukana myös minä äänestin suoraa kansanvaalia vastaan, mistä kannan täyden poliittisen vastuun.

29.4.05

Ratkaisu esiopetuskiistaan

Kasvatus- ja opetuslautakunnassa oli useita keskustelua herättäneitä aiheita. Koululaisten matkatukien heikennykset siirrettiin myöhemmäksi, pohdittavaksi jäivät uudet tuotantosopimukset ja eskarin järjestäminen.

Tilaaja-tuottaja –malli tarkoittaa KOPLAn toimisektorilla lähinnä sitä, että julkishallinto simuloi kapitalismia eli leikkii kauppaleikkiä keskenään. Tilaaja Tampereen kaupunki ostaa Tuottaja Tampereen kaupungilta opetus- ja päivähoitopalvelunsa. Sosiaalidemokraattien Jukka Vuorinen teki minun kannattamanani muutosesityksen sopimuksiin: hän ehdotti, että ”tuotannon” sijasta voitaisiin puhua ”kasvatustoiminnasta” ja ”tuotteen” sijaan ”varhaiskasvatuspalvelusta”. Jäimme kuitenkin äänestyksessä tappiolle.

Esikouluopetus on ollut koko kevään vaikea kysymys. Arvioin tilanteen kokouksessa niin, että osa kannatti eskarin pohjaesityksen mukaan eskari-ikäisten lasten keskittämistä 65 päiväkotiin, toiset taas systeemin pitämistä ennallaan. Mikäli ensimmäinen kanta voittaisi, vuosittain 120 lasta vaihtaisi tarhaa vuotta ennen koulua. Mikäli toinen kanta voittaa, päätös menee kaupunginhallitukseen, joka muuttaa sen pohjaesityksen mukaiseksi ja lopputulos on sama. Esitin kompromissia, jossa lapset saisivat halutessaan päivähoidon edelleen vanhassa tarhassaan, mutta kävisivät päivittäiset eskarit keskitetyissä yksiköissä. Ratkaisu hyväksyttiin lopulta yksimielisesti: ei se hyvä ollut, mutta paras, mitä saimme aikaan.

12.3.05

5B:n vieraana

Aleksanterin koulun 5B-luokan tiedotustilaisuus Metsossa. Rehtori oli saanut tehtäväksi siirtää yhden opettajan toiseen kouluun ja oli päätynyt 5B:n opettajaan. Luokan hienoihin kotisivuihin ja vanhempien näkemykseen voi tutustua täällä.

Tiedotustilaisuudessa puhututti jälleen, kuinka heikoissa kantimissa lasten edun katsominen on kunnallishallinnossa. Vaikka lasten pitäisi olla kaikissa yhteisöissä "etuoikeutettu luokka", käytännössä he eivät usein tule kuulluksi. Koululaisilla ja tarhalaisilla ei ole omaa "työsuojeluvaltuutettua" ja lastenasiamies (=nainen) on ylityöllistetty.

5B:n tapauksessa rehtori perusteli valintaansa sillä, että kyseinen opettaja oli viimeksi tullut taloon. Päätös on linjassa kaupungin henkilöstöpolitiikan kanssa ja on hyvä, että siirroissa noudatetaan jotakin johdonmukaisuutta.

Henkilöstön lisäksi pitäisi kuitenkin olla käytäntö, jolla asiaa katsotaan muiden asianosaisten - tässä kohtaa lasten - näkökulmasta. Heidän etunsa mukaista olisi siirtää kuudennen tai tokaluokan opettaja, koska silloin lasten opettaja vaihtuisi joka tapauksessa. Jatkuvuuden ja pysyvien ohjaajasuhteiden tarve korostuu erityisesti integroidulla 5B:llä, jossa osalla oppilaista on erityistarpeilleen lääketieteellinen perusta.

Asia tulee varmaan josskin muodossa käsittelyyn kasvatus- ja opetuslautakunnassa, jonka jäsenenä istun.

24.2.05

Vaihdan kuntosalia

Tänään oli lehdessä ex-kuntosalistani Fressistä. En ole käynyt paikassa vähään aikaan, koska osa-aikaiset työntekijät olivat lakossa. Vaikka kuntosalia pidettiin auki, ei ole solidaarista rikkoa lakkoa.

Koko kuntosalikentällä työsopimukset – silloin kun niitä ylipäätään laaditaan – ovat yhtä hullunmyllyä. Alalla ei ole työehtosopimusta, joten työnantajaa sitovat vain lain minimivaatimukset. Jos Fressin työntekijät olisivat onnistuneet tavoitteissaan, se olisi auttanut paljon myös muiden kuntosalien osa-aikaisia työntekijöitä.

No, nyt kuitenkin Fressi päätyi irtisanomaan lakkoilleet työntekijät. Omalta kohdaltani salikortti jää käyttämättä loppuun ja suosittelen samaa myös muille.

17.2.05

Pikaratikka kuumentaa tunteita

Eilisessä valtuustossa käytiin mieliä kuohuttanut äänestys: valtuustosalin reaktiosta päätellen tästä tullaan vielä puhumaan. Heinivaho (kok) esitti aloitteessaan, että raideliikenteen eli pikaratikan lisäksi selvitettäisiin myös muut vaihtoehdot liikenteen järjestämiseksi. Aloite päätettiin palauttaa käsittelyyn lähinnä kokoomuksen, sitoutumattomien, joidenkin demarien ja joidenkin vassarien äänillä.

Minä äänestin palauttamisen puolesta, vaikka kannatan pikaratikkaa. Olen koko poliittisen urani kannattanut sitä, että luottumushenkilöille tuotaisiin useampi vaihtoehto päätöksenteon pohjaksi. Tässä pikaratikkahankkeessa on ollut huolestuttavaa sen vaihtoehdottomuus. Pelkään, että jos päätös on liian selvä, se voidaan runnoa läpi keskustelematta ehdoista: esimerkiksi on huolehdittava siitä, että ratikka ei merkitse Tampereen liikennelaitoksen alasajoa.

Äänestyksen jälkeen tuli kommenttia ”Mannerheim-intoilijoiden kannattamisesta”. Kuitenkin toinen johtava työskentelyperiaatteeni on, että aloitteentekijän persoona saa vaikuttaa ratkaisuun vain poikkeustapauksissa. Pitää päättää asioista, ei ihmisistä. Leimoja kun on niin helppo heittää.

8.2.05

Kansalaisvastaanottoa

Tämän kevään ensimmäinen kansalaisvastaanotto yhdessä kansanedustaja Mikko Kuopan kanssa. Yritämme auttaa ihmisiä ongelmatilanteissa parhaamme mukaan. Vastaanotto on muuten tästä lähtien joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina klo 15-16. Aika kannattaa varata etukäteen.

Esikouluasia puhuttaa edelleen. Yleisönosastokirjoitukseni aiheesta ilmestyi Aamulehdessä.

4.2.05

Asukkaita ei kuunnella

Hatanpäänhovin asukasyhdistyksen puheenjohtaja piipahti iltapäiväkahvilla. Keskustelimme jälleen asukkaiden ongelmista, kun VVO haluaa rakentaa pihapiiriin lisää taloja ja viedä samalla pois tilaa viheralueilta ja lasten leikkipaikoilta. Samalla halutaan tuhota lämpökeskuksen historiallinen piippu. Asukkaiden ja yhdistyksen vetoomukset ovat kaikuneet kuuroille korville, mutta nyt yritetään edes piippu saada suojeltua, sillä asiantuntijoiden mukaan sillä on historiallista arvoa.

2.2.05

Kaupunginhallitus ei hyväksy esikoulupäätöstä

Eilen kaupunginhallitus päätti, että esikouluasia palautetaan lautakuntaan. Tänään varmistui, että kyse on huhtikuun talousarviokokouksesta 28.4. Kasvatus- ja opetuskeskus tekee siihen mennessä selvityksen ”esiopetuksen kustannuksista, vaihtoehdoista, lasten määrästä, lainsäädännöstä ja toiminnan laajuudesta”. Eli ne asiat, jotka olisi oikeastaan pitänyt selvittää jo ennen tätä soppaa. Sitten lautakuntamme koettaa yhdessä tuottaja-johtokunnan kanssa tehdä viisaita päätöksiä.

Vielä en ole ehtinyt selvittää, mitä tulevan syksyn esikoululaiset siihen asti tekevät. Heidänhän piti alun perin valita eskarinsa viime perjantaihin mennessä.

28.1.05

Loppuuko esiopetus?

Pitkä päivä: aamulle Hesaan ruotsinkielisen TV:n haastatteluun ja sitten KOM-teatterin ideariiheen. Suunnittelevat siellä näytelmää 1800-luvun lopun työväenliikkeen vaikuttajasta Tapani Kurikasta ja halusivat jututtaa nykypäivän sosialistia.

Illalla Tampereella ensimmäinen uuden Kasvatus- ja opetuslautakunnan (KOPLA) kokous. Päätöslistalla oli vuoden 2005 käyttösuunnitelma. Kuuma kysymys oli kohta, jonka mukaan jatkossa vain 65 päiväkodissa tarjottaisiin esikouluopetusta. Käytännössä se tarkoittaisi, että vuosittain noin sata lasta joutuisi vaihtamaan viimeiseksi vuodeksi toiseen päiväkotiin. Kun levisi tieto, että päätöstä ei ole vielä tehty (toisin kuin tiedotusvälineiden ja vanhempien oli annettu ymmärtää), vanhemmat tietenkin soittelivat meille luottamusmiehille.

Itse suunnitelmaan äänestin sen puolesta, että "esiopetuksen toteuttamista aletaan verkostoida uudella tavalla. Esiopetusta järjestetään esiopetusikäisten lasten vertaisryhmissä. Lapsen kasvun tukemisen prosessia tuetaan parhaiten tekemällä opinpolut päivähoidosta perusopetukseen mahdollisimman helpoiksi ja turvallisiksi. Samalla taataan perheille esiopetukseen tulevan lapsen sisaruksille mahdollisuus päästä samaan päiväkotiin.” Koska en ollut varma, tuliko asia riittävän selvästi tekstiin, kannatin äänestyksessä myös pontta, jonka mukaan esiopetus jatkuu edelleen nykyisissä 76 päiväkodissa eikä päiväkodeissa joissa on esiopetusta, tätä toimintaa lopeteta.

Kokouksen pöytäkirja löytyy täältä.

23.1.05

Valmistaudun lautakuntatyöhön

Jäätelöllä koulutuslautakunnan edellisen edustajan Mira Pietilän kanssa. On hyvä, että tieto kokeneemmilta tovereilta siirtyy: vaikka faktat voi opiskella itsekseen, olennaisimman kuulee vain tötterön ääressä! Vaikuttamisen kannalta voi olla tosi tärkeää, kuka seurustelee kenekin kanssa tai ketkä eivät ole puheväleissä. Tampereen tilanteesta voisi nyt lyhyesti sanoa, että kaikissa ”kovissa” mittareissa (veroprosentti, kustannustehokkuus, velkaantumisaste) me pärjätään suurten kaupunkien vertailussa aika hyvin, mutta ”pehmeillä” mittareilla (vanhusten saama hoiva, iltapäiväkerhomaksut, koulunkäyntiavustajien määrä suhteessa oppilaisiin) mitattuna Tampereella menee surkeasti.

22.1.05

Nekalan ala-asteella

Nekalan ala-asteella oli aamukahdeksalta tiedotustilaisuus kreosoottimittauksista. Paikalla oli lähinnä opettajia, vanhempia ja kymmenisen kaupunkia edustavaa virkamiestä. Selväksi kävi, että luokkien sisäilman kreosoottipitoisuudet eivät ylitä suomalaisia raja-arvoja. Tosin raja-arvot ovat aina vain asiantuntijoiden pohdiskelujen ja vallitsevan taloudellisen tilanteen välinen kompromissi, mutta silti vakuutuin ainakin osittain, ettei sairastelu johdu kreosootista. Hyvistä uutisista huolimatta tilaisuus ei ollut mikään riemukarnevaali. Sairasteluille ei ole löytynyt selitystä. Paikalla ollut virkamiesfalangi lupasi, että ainakin homemittauksia koulussa tullaan vielä tekemään. Se on hyvä.

Kun eräs vanhempi kysyi koululaisten turvallisuudesta vastaavaa henkilöä tai elintä, kukaan ei osannut vastata. Se on paha. Ystäväni on entinen Nekalan koulun vahtimestari. Kuultuaan retkistäni hän kirjoitti, että ei ihmettelisi yhtään, vaikka homeen lisäksi kouluta löytyisi ”luurankoja, intiaanien hautausmaa ja portti toiseen ulottuvuuteen”. Johtui koulun väen sairastelu sitten kreosootista, homeesta tai vaikka koulua järkyttävästä riivaajahengestä, asiaan olisi pitänyt puuttua jo aikaa sitten. Turvallisuusriskien tutkimisen pitää olla itsestäänselvyys, ei vaatia monen vuoden painostusta.

16.1.05

Onko kouluissa turvallista?

Nekalan ala-astelaisen vanhempi soitteli ja infosi tilanteesta siellä: koulussa on tehty kreosoottimittauksia, eivätkä vanhemmat ole ainakaan vielä saaneet tietoa sen tuloksista.
Puun kyllästämiseen käytettävä kreosootti on syöpää aiheuttava ympäristömyrkky. Lisätietoja kreosootista löydät täältä. Nekalassa epäillään myös hometta ja mittaukset siitä aloitetaan heti, kun saadaan tarvittavat pakkaset.

Kerroin tehneeni koulujen kuntotietojen panttauksesta juuri kyselyn ja lupasin tiedottaa, jos kuulen jotain uutta. Itsekin pienten lasten äitinä on helppo kuvitella, miltä se tuntuu: laittaa lapsensa joka aamu koulumatkalle vaikka tietää, että rakennus on ehkä lapselle elinikäinen terveysriski.

14.1.05

Ensimmäinen edustustehtäväni valtuutettuna

Ennen pojat halusivat polttareihin stripparin, nyt pyydetään sosialistia: taloustoimittaja Jan Erolan ystävät olivat roudanneet hänet Helsingistä Rajaportin saunaan. Sen jälkeen iltaa istuttiin Pispalan Pulterissa. Homman nimi oli, että Janin piti kuvitteellisen Pispalan Kokoomuksen edustajana saada Vasemmistoliiton kaupunginvaltuutettu innostumaan Mannerheimin patsaan siirtämisestä Koskipuistoon.

Tiukkojen neuvottelujen jälkeen päädyimme siihen, että on aika haudata vuoden 1918 sotakirveet, mutta ei sentään historiaa. Mannerheimin patsas siirrettäisiin Koskipuistoon ja samassa päätöksessä Hämeenkatu nimettäisiin uudelleen kuuluisan punapäällikön mukaan.