17.9.05

Jotain hyvääkin

Kisapuiston 10-vuotistilaisuuden yhteydessä sain tutustua kaupungin perheryhmätoimintaan. Vaikka yleensä valitan täällä päiväkirjassa vain epäkohdista, nyt oikein innostuin, kyllähän meillä edes jotain tehdään oikein! Perheryhmällä tarkoitetaan päivähoitoa, johon myös vanhemmat osallistuvat. Se on suunnattu äideille ja isille, jotka kaipaavat tukea vanhemman ja lapsen väliseen vuorovaikutukseen. Ryhmien kautta syntyy myös vertaisverkostoja, jotka kannattelevat vielä ryhmän loputtuakin.

Tampere on kehittänyt perheryhmätoimintaa aktiivisimmin koko Suomessa – täältä onkin valmistumassa työ- ja ohjekirja muiden alueiden käyttöön. Kaupungilla on perheryhmiä neljässä pisteessä ja lisäksi se tukee kahta kaupunkilähetyksen ryhmää. Ryhmiä on erilaisia, niissä käydään 1-5 kertaa viikossa ja lapset ovat yleensä vauvoista kolmivuotiaisiin. Tapaamiset koostuvat toimintahetkistä lasten kanssa ja aikuisten juttutuokioista päiväuniaikaan. Toiminta on halpaa verrattuna saavutettuihin tuloksiin.

9.9.05

Onko yksityistäminen itseisarvo?

Käsiteltiin lautakunnassa päivähoidon ja perusopetuksen budjettia. Periaatteessa tilanne näyttää kohtuulliselta: kaikkein huonokuntoisimpien koulujen (Nekala & Rantaperkiö) remontit saadaan ensi vuonna käyntiin ja aikaisemmista peloista huolimatta erityisopetukseen saadaan luultavasti lisäresursseja. Toisaalta koulutarvikkeiden määrärahat jäävät jälleen kerran liian pieniksi ja valtion työllistämistukirahojen loppumisen vuoksi kouluavustajia ei saada yhtä montaa kuin vielä viime vuonna.

Eniten huolestuin itse linjauksesta, jonka mukaan kunnallisen päivähoidon suhteellista osuutta pyritään vähentämään 2 % vuoteen 2009 mennessä. Se tarkoittaa, että meidän päättäjien mielestä yhä suurempi osa päivähoitopaikoista pitää olla kolmannen sektorin ja päivähoitoyritysten järjestämää. Minusta linjauksessa ei ole järkeä: toki hyvää päivähoitoa voidaan järjestää myös kunnallisen ulkopuolella, mutta ei ole lainkaan samantekevää, onko järjestäjä jokin uskonnollinen yhteisö, vanhempien hoitopiiri vai markkinalogiikkaan perustuva yritys. Siksi jätin kohtaan eriävän mielipiteen.

Eriävä mielipide kohtaan 91: Palvelurakenteen monipuolisuuden takaamiseksi ei ole tarkoituksenmukaista määritellä kunnallisen ja yksityisen päivähoidon tavoitteelliseksi suhteeksi 83 % / 17 % vuonna 2008. Kyse on uusliberalistiseen ideologiaan pohjautuvasta tavoitteesta julkisen palvelutuotannon suhteelliseksi vähentämiseksi. Luvut eivät perustu konkreettisiin suunnitelmiin eivätkä siten anna mahdollisuutta arvioida, lisääkö muutos ”todellista vaihtoehtoisuutta” myös asiakkaiden näkökulmasta ja jos, niin miten.

8.9.05

Sosiaalinen luototus

Mitä lehdet eivät luultavasti kerro tämän päivän kokouksesta… Käsittelyssä oli tänään vasemmistoliittolaisen Kiviahon aloite sosiaalisen luototuksen käyttöönotosta Tampereella. Sosiaalisella luototuksella tarkoitetaan järjestelmää, jossa kaupunki myöntää pieniä lainoja henkilöille, jotka eivät voi köyhyyden tai luottotietomerkintöjen vuoksi saada lainaa pankista. Sosiaalisen luototuksen ideana on ennaltaehkäistä talousongelmia ja sen avulla ihmiset ovat esimerkiksi maksaneet vuokrarästejä tai hoitaneet läheisen kuolemasta koituvia menoja. Järjestelmästä on saatu monessa kunnassa hyviä kokemuksia ja Helsingissä siitä saadut korot ovat suuremmat kuin luottotappiot. Välillisesti säästöt ovat vielä suuremmat, kun kriisi ei aja ihmistä toimeentulotuen piiriin.

Sovimme demarien Joonas Lepistön kanssa, että hän esittää ja minä kannatan palautusta. Meidän mielestämme aloitteeseen tullut vastaus oli huolimattomasti tehty, esimerkiksi muiden kuntien kokemuksia siinä ei oltu esitelty juuri lainkaan. Luultavasti aloitteen pikaiseen käsittelyyn oli vaikuttanut se, että sen tekijä oli pienen puolueen varavaltuutettu: monet virkamiehet käsittelevät aloitteita niin vähän kuin mahdollista ja ikävä kyllä, vaikutusvallaltaan vähäisempien (lue: pienten puolueiden nuorten naisten) on vaikea saada aloitteisiinsa yhtä päteviä vastauksia kuin valtuuston johtajien. Kun palautusesitys oli tehty, kannattajia löytyi muitakin. Vasemmistoliitto ja vihreät olivat kokonaan palautuksen takana, kuten myös jokunen sitoutumaton ja kristillinen. Surullista oli että demarien ryhmänjohtaja Ruoholahti komensi puheenvuorossaan omiaan pysymään rivissä ja heistä vain kaksi uskalsi äänestää vastaan.

Hävisimme äänin 26-36, eli ei tullut sosiaalista luototusta Tampereelle, ainakaan vielä.