23.1.07

Ilmastonmuutos ei ole leikin asia

Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) yllätti tiedotteellaan, jonka mukaan EU:n komission energia- ja ilmastolinjaukset ovat ylimitoitettuja. EK:n kannanotto on joko mautonta leikinlaskua tai täydellistä piittaamattomuutta ympäristön ja ihmisten tulevaisuudesta. Veikkaan jälkimmäistä.

Ilmastonmuutos aiheuttaa jo nyt vakavia ympäristöongelmia, mutta se estää myös ihmisten perusoikeuksien toteutumista. Ilmastonmuutoksen aiheuttamien terveysvaikutusten vuoksi arvellaan vuosittain kuolevan yli 150 000 ihmistä. Jopa 200 miljoonaa kärsii ilmastonmuutoksen aiheuttamasta vesipulasta. Vaikka ilmastonmuutos ei koske rajuimmin Suomea, on meillä oltava solidaarisuutta myös maailman muita ihmisiä kohtaan. Tulevaisuudessa ilmastonmuutoksesta kärsivät erityisesti tropiikin kehitysmaat ja pienet saarivaltiot, joilla on huonot mahdollisuudet sopeutua muutokseen mukanaan tuomaan kuivuuteen, ruokapulaan ja tautiepidemioihin.

EK:n mielestä yksipuolinen sitoutuminen kasvihuonepäästöjen vähentämiseen heikentää elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä, eikä EU:n pidä asettaa itselleen kilpailijamaita pidemmälle meneviä vaatimuksia tai rajoituksia.

Itsekästä tekstiä jopa elinkeinoelämän edustajilta! Kaikille luulisi olevan selvää, että teollisuusmaissa on vähennettävä päästöjä 80 prosenttia vuoteen 2050 mennessä, jos ilmastonmuutosta halutaan rajoittaa siedettävälle tasolle. Tähän tavoitteeseen pitää sitoutua kaikkien, mutta ilman edelläkävijöitä se tuskin onnistuu. Käsien nostaminen pystyyn ja EU:n vetäytyminen lupauksista vähentää päästöjä ei mitenkään palvelisi sitä, että kaikki maat saadaan rajoitusten piiriin.

Rikkaat teollisuusmaat tuottavat valtaosan päästöistä, joten niiden vastuulla pitää olla myös ilmastonmuutoksen torjuminen. Kasvihuonepäästöjä on meilläkin mahdollisuus vähentää reilusti. Epäonnistunut päästökauppajärjestelmä on syytä korvata toimivammalla ja oikeudenmukaisemmalla mekanismilla.

Tämä mielipidekirjoitukseni julkaistiin tämän päivän Aamulehdessä.

8 kommenttia:

Matti kirjoitti...

Osaat varmaankin kirjoittaa toisen mielipidekirjoituksen, jossa perustelet miksi päästökauppa olisi muka epäonnistunut järjestelmä.

Anna Kontula kirjoitti...

Mitään yksinkertaisia ratkaisuja ei päästökaupan ongelmiin varmaankaan ole olemassa. Olen yrittänyt perehtyä asiaan ja tullut siihen tulokseen, että ainakin pitää harkita nykyisen päästökauppajärjestelmän remonttia. Tavoitteena pitää olla päästöjen vähentäminen eikä itse päästökauppa. Jos järjestelmän päätarkoitus on vähentää päästöjä, se on toistaiseksi epäonnistunut.

Kapitalismin lakeihin perustuvilla päästöoikeuspörsseillä ei pidä korvata poliittisin päätöksin tehtävää säätelyä. Pitää käyttää lakeja ja verotusta, joilla ei voi keinotella. Päästökaupassa minua pelottaa se, että kun pörssikauppa pääsee kunnolla vauhtiin, tulee päästöoikeuksista rahan vastikkeita, joita ei kannata jättää käyttämättä. Silloin lopputuloksena on, että suurimmat mahdolliset päästöt toteutuvat.

Tällä hetkellä päästöoikeuksia jaetaan enemmän kuin tarvitaan. Ainakin tänä vuonna 90 prosenttia oikeuksista annetaan Suomessa tänäkin vuonna ilmaiseksi. Kun hallitus jakaa päästöoikeuksia teollisuudelle sen tarpeiden mukaan, laskun maksavat kotitaloudet. Sähkön hinta on noussut rajusti. Nyt kuluttaja maksaa laskussaan sähkömonopolien miljardivoitot. Sähkön kulutusta pitää vähentää kotitalouksissa, mutta hinnoittelun pitää olla oikeudenmukaista, koska pienituloisille kuluttajille on tärkeää, että kotitaloussähköä saa kohtuullisella hinnalla. Maailmalla on hyviä esimerkkejä onnistuneesta sähkönsäästöstä hintaohjauksen keinoilla. Järkevintä olisi porrastaa kotitalouksien sähkövero niin, että paljon sähköä kuluttavat maksavat suurempaa veroa perustason ylittävältä osalta.

En tietenkään halua, että päästökauppajärjestelmä romutetaan eikä tehdä mitään sen tilalle. Jos visioni ovat vääriä, pitää mielipidettä päästökaupasta tarkastella sen mukaisesti uudelleen. Tärkeintä on, että päästöjä vähennetään radikaalisti.

hopp kirjoitti...

"Rikkaat teollisuusmaat tuottavat valtaosan päästöistä, joten niiden vastuulla pitää olla myös ilmastonmuutoksen torjuminen."

Kiina tuottaa jo enemmän päästöjä kuin EU (ja on ottamassa USAta kiinni) ja EU:n päästöjen pysyessä kutakuinkin nykyisellä tasollaan kasvattaa Kiina päästöjään kahdessa vuodessa Britannian vuosittaisen päästörasitteen verran!

Kiinalla on maailman suurimmat hiilivarat, räjähdysmäisesti kasvava talous ja vankka aikomus rakentaa tulevaisuuden energiaratkaisunsa halpahiilen varaan.

Meillä lännessä on taloudellisesti, teknisesti, yhteiskunnallisesti paljon helpompi sopeutua muutosvaateisiin.

Ilmastonmuutostaistelun kynnyskysymykseksi tulevat, erittäin suurella todennäköisyydellä, nousemaan Aasian jättiläiset.

Heidän saamisensa mukaan on ensisijaisen tärkeää.

Tässä yhtälössä ei voida laskea päästöoikeuksia per capita (Kiina ja Intia 2.5 miljardia asukasta), vaan on etsittävä muita ratkaisuja.

Suomen tulee omat energiaratkaisunsa tehdä tämän globaalin kontekstin osana. Vain siten voimme vaikuttaa.

Vastustamalla ydinvoimaa halutaan sekä syödä kakku, että säästää se.

Anonyymi kirjoitti...

"Vastustamalla ydinvoimaa halutaan sekä syödä kakku, että säästää se."

Ydinvoiman käyttöä tulee hillitä, koska se nimenomaan ruokkii itse itseään. Johan se on nähty Suomessakin, että kun päätös viidennestä ydinvoimalasta saatiin EK:n ja kumppaneiden pitkään jatkuneen suosiollisen lobbauksen jälkeen, alkoi kuudennen ydinvoimalan kinuaminen saman tien.

Ydinvoiman käyttö mm. sen _näennäisen_ alhaisen hinnan vuoksi ruokkii energian käytön lisäämistä ja se on alkuperäinen ongelma, eikä niinkään tietyn yksittäisen energiamuodon saastuttavuus. Niin kauan kun tarjolla on halpaa energiaa sähköverkosta ilman sen suurempia kommervenkkejä, millään taholla ei ole kiinnostusta vaikuttaa energiankulutukseensa. Suomessa on erityisen paljon energiaa kuluttavaa teollisuutta, joten on täysin luonnollista, että energian hinta halutaan pitää mahdollisimman alhaisena - ja yritysten katteet korkeina.

Käytän ydinenergian hinnasta sanaa _näennäinen_ , koska hyvin harvalla maalla on vielä kokemusta vanhojen ydinreaktoreiden purkamisesta. Entisen Itä-Saksan puolella on kuitenkin jo tällaiseen jouduttu ja lasku tuli sen verran suureksi yhteiskunnalle, että ydinenergia ei esimerkin kustannusten puolesta vaikuta enää ollenkaan houkuttelevalta vaihtoehdolta. Sen lisäksi tunnetut uraanimalmivarat riittävät nykyisellä käytöllä vain puoleksi vuosisadaksi. Mikäli Kiina ja Intia yrittävät ratkaista energiahuoltonsa ydinenergian voimin (Kioton sopimus), on tämä tie käyty loppuun huomattavasti nopeammin ja sitä ennen ydinenergian hinta noussee melkoisesti, mikä rajoittanee sen käyttöä.

Suomi voi todellakin vaikuttaa globaalin kontekstin osana - mutta ydinenergian lobbaaminen ei siihen kuulu.

hopp kirjoitti...

Uraani ei ole loppumassa. Tunnetut uraanivarat = tähän astisissa rajatuissa etsinnöissä löydetyt uraanivarat. Uraani on yleinen aine maankuoressa, ja sitä on etsitty vasta murto-osalta maapalloa. Kysynnän kasvaessa, etsintöjä suoritettaisiin uudelleen, ja tunnetut varat kasvaisivat valtavasti. Näin kävi öljyn kohdalla ja Rooman klubin tiedemiehet saivat hävetä möhläystään.

Ydinvoiman suhteellinen edullisuus ja energiansaannin varmuus ovat juuri sen valtteja ylimenokauden osaratkaisuksi reaalipoliittisessa maailmantaloudessa.

Energiatehokkuus ja energian edullisuus eivät itsessään ole toisiaan poissulkevia valintoja.

Anonyymi kirjoitti...

Tuskin. Arviot perustuvat IAEA:n ja OECD:n julkaisuun, jonka mukaan maapallon tunnetut uraanivarat ovat reilu 3 miljoonaa tonnia, joka riittää nykykulutuksella n. 50 vuodeksi. Kallioperien radioaktiivisuuden huomioon ottaen (potentiaalisia) löytämättömiä varantoja on noin 10 miljoonaa tonnia, eli tässä on se arvioitu (hypoteettinen) kokonaismäärä. Taloudellisesti kannattavat raaka-aine-esiintymät lienee järkevää erottaa alkuaineen yleisestä esiintyvyydestä.

Kriittisen yksilön huomio kohdistuu kuitenkin sanaan _nykykulutus_, joka kasvaa nopeasti: tällä hetkellä Euroopassa on n. 150 toimivaa ydinreaktoria ja koko maailmasta niitä löytyy n. 400 kappaletta. Kuitenkin jo nyt suunnitellaan reilun 200 ydinreaktorin rakentamista ja ydinsähkön tarpeen arvioidaan (jopa) kaksinkertaistuvan alle 20 vuodessa. Näin ollen tuo 50 vuotta ei ole ollenkaan huono estimaatti - ja tosiaan sillä varauksella, että niitä uusia rikkaita esiintymiä todellakin löydetään.

Tässä skenaariossa ei oltu kuitenkaan vielä huomioitu fossiilisten polttoaineiden korvaamista ydinsähköllä - ydinvoiman osuuden kasvua, jota ydinuskovaiset niin kovasti suosittelevat ratkaisuksi jatkuvasti kasvavaan energian tarpeeseen. Jos todellakin nykyinen energian tarpeen kasvu katettaisiin pelkästään ydinvoimalla fossiilisten polttoaineiden sijaan - kuten meidän pitäisi tehdä pitääksemme edes jotenkuten hiilidioksidipäästöt hallinnassa, ydinvoiman käytön pitäisi kasvaa räjähdysmäisesti. Tällä hetkellä se kattaa vasta pienen osan nykyisestä energiantuotannosta globaalissa mittakaavassa (n. 3%). Rationaalisesti ajatellen ydinvoima ei siis ole vastaus yhtään mihinkään.

Jotakin pitää kuitenkin tapahtua ja pian, koska juuri saatiin tietää, että ilmastonmuutosta koskeneita tutkimuksia on enemmän tai vähemmän kosmeettisesti "paranneltu". Kilpajuoksu ajan kanssa on siis jo alkanut, eikä siinä ydinvoima auta. Tällä hetkellä EU, USA, Japani, Venäjä, Kiina ja Intia pumppaavat uskomattomia määriä rahaa fuusioenergiatutkimukseen.

Hyötöreaktoreista on muuten turha höpistä ainakaan tämän tietoiskun valossa:
http://www.ydinvoima.net/uutiset/kuolinisku_usan.html - puhdas natrium on aikas kinkkisesti käyttäytyvää ainetta. Harvat tietävät sitäkään, että uraanin rikastamiseen tarvitaan Ranskassa 3 ydinvoimalan energiatuotanto tai sitä, että ydinenergiakin tuottaa hiilidioksidipäästöjä tai sitä, että yhden reaktorin polttoaineuraanin louhinta tuottaa vuodessa miljoonia tonneja radioaktiivista jätekiveä tai sitä... Kyseessä ei ole todellakaan mikään simppeli tai "puhdas" energiamuoto.

hopp kirjoitti...

Tässäpä siteerattua faktaa uraanin riittävyydestä:

Reference

* Uranium Information Centre, Supply of Uranium (UIC Nuclear Issues Briefing Paper #75)

Uskoako asiaa tutkineita, arvioivia tiedemiehiä, vaiko asiaan ideologisen tarkoitushakuisesti suhtautuvaa päättelyä?

Since uranium is ubiquitous and plentiful in the earth's crust, its availability is determined almost entirely by the willingness to find it. Thus, while today's low uranium cost equates to about 50 years of assured resources (3.5 Mt) using conventional reactors at the current usage rate, a doubling of the market price increases this time roughly ten-fold. In all, conventional estimated resources (today's assured resources plus that not yet economical to mine) account for about 200 years' supply (13.2 Mt) at the current consumption rate. This does not include advanced uranium-extraction scenarios (phosphate deposits accounting for 22 Mt, seawater accounting for up to 4000 Mt) that require up to six times the current market price.

Current reactor technology is a meaningless yardstick in such scenarios, however, due to its relatively inefficient use of resources. Reactor development has always assumed the need for advanced fuel cycles, even after the discovery of significant uranium deposits around the world allowed a levelling off of the development curve. As low-cost uranium resources dwindle, more fuel-efficient reactors will find a market.

The realm of current technology does permit a significant extension of resources, particularly if high-converter technology like CANDU is exploited to its fullest potential. A 40% improvement in fuel usage is achieved just by replacing an LWR with a CANDU reactor. Alternatively, recycling spent LWR reactor fuel in a CANDU reactor extracts 50% more energy from the original uranium supply. This can be achieved either by extracting the left-over fissile material (uranium and plutonium) from the LWR fuel, or by simply re-engineering the spent fuel to fit into a CANDU reactor without reprocessing (i.e., the DUPIC fuel cycle). See related FAQ for more details.

Even more available than uranium in the earth's crust is thorium (roughly three times the abundance), which can be used in conventional reactors to breed uranium fuel (U-233). Once-through thorium fuel cycles in CANDU, for example, can achieve near-breeder status and almost render uranium availability an irrelevant issue.

Finally, the ultimate in efficient resource usage is the Fast Breeder Reactor (FBR), a technology that creates more fissile fuel than it consumes. Uranium resources can be extended by a factor of 60 - 100 with the widespread use of breeder technology, although the economics will probably first lead to a hybrid arrangement where FBRs synergistically feed high-converter thermal reactors like CANDU.


Jos uraanin "kasvihuonekaasupäästöjen" suhteen viittaat vihreiden (lue: Oras Tynkkysen) ilmasto-ohjelmassa viitattuihin 1980-luvun alkupuolelta oleviin lähteisiin, niin ne kumottiin jo vuosia vuosia sitten. Tuon ns. tieteen, jota Tynkkynen on siteerannut täysin sokean tarkoitushakuisesti, validiteetti ei täytä minkäänlaisia kriteerejä. Huomannet, että edes Greenpeace ei käytä tätä argumenttia.

Ydinvoima ei ole simppeli, eikä ongelmaton energiamuoto. Mutta se on pienempi paha kuin hiili, ja se on edullisempaa kuin uusiutuvat. Siksi se kuuluu jokaisen vastuullisen, ilmastomuutoshuolestuneen realistin energiapakkiin.

Muutoin, kuten sanottua, on kyse utopistisesta halusta sekä syödä, että säästää kakku. Maailma paranee pitkälti pienempien pahojen, ei täydellisten valintojen kautta. Niitä ei ole olemassa.

Jos löydän aidosti ympäristöhuolestuneen ydinvoiman kannattajan, ääneni saaminen on lähellä. Tiedän, etten ole myöskään ainoa tässä kannassa. Perinteisesti vihreitä äänestävistäkin meitä on 20%.

Vihreiden fundamentalistisen suhtautumisen takia, kelpaavat nyt muutkin puolueet.

Tämän kommentin myötä, kirjaudun tästä ketjusta ulos. Mielenkiintoista tämän vaalinaluskeskustelun rönsyily ympäri nettiä, milloin minnekin :)

Anna Kontula kirjoitti...

Hyvä että keskustelu käy vilkkaana. Ilmastonmuutos on kuitenkin niin nopea ja dramaattinen, että nyt ei ole aikaa millekään ylimenokauden ratkaisuille. Ydinvoiman lisärakentaminen lähinnä hidastaisi uusiutuvien energialähteiden hyödyntämistä ja todellisia energiansäästötoimia.

Mielestäni on epäeettistä käyttää ydinvoimaa edes "pienempänä pahana". Tosiasia on, että ydinvoima voi olla vähäpäästöistä, mutta ei se silti ole ympäristöystävällistä. Myös suomalainen ydinvoima saastuttaa uraanikaivoksilla eri puolilla maailmaa. Se on suuri ympäristöongelma, mutta myös ihmisoikeusongelma.

Olin taannoin puhujana keskustelutilaisuudessa, jossa energiakysymykset nousivat esiin. Eräs yleisössä ollut vanhempi rouva heitti ajattelemisen arvoisen näkemyksen: jos Suomi käyttää ydinvoimaa, pitäisi myös uraani kaivaa Suomesta, koska on epäreilua, että muissa maissa kärsitään meidän energiantuotannostamme. En tietenkään halua uraanikaivoksia Suomeen, mutta ei ole reilua, että saastutetaan muualla "puhtaan" energian tuottamiseksi Suomessa.