20.10.08

Maksuton joukkoliikenne ei ole huuhaata

Viikonlopun vaalipaneelissa kokoomusministeri Jan Vapaavuori otti ilmeisen mietityn ja sofistikoituneen kannan maksuttomaan joukkoliikenteeseen: sen on hänestä ”pelkkää huuhaata”.

Minä kannatan maksutonta joukkoliikennettä. Sillä julkista liikennettä saadaan sujuvammaksi ja helpommaksi.

Arvelen, että Vapaavuoren mielestä maksuton joukkoliikenne tuntuu huuhaalta siksi, että Suomessa siitä on totuttu maksamaan. Samalla tavoin pidämme itsestäänselvyytenä, että tien käyttäminen yksityisautolla, kirjojen lainaaminen kirjastosta ja peruskoulu ovat maksuttomia. (Jopa kokoomuslainen miettii kahdesti, ennen kuin lähtee esittämään niihin maksuja.)

Ei kuitenkaan ole olemassa mitään luonnonlakia, jonka mukaan jostain palvelusta pitäisi kerätä maksu ja toisesta ei. Monissa maissa koulutus, kirjasto ja tien käyttö maksavat. Myös maksuttomasta joukkoliikenteestä on paljon esimerkkejä.

Maksuton julkinen liikenne ei tietenkään ole ilmaista. Helsingissä Vapaa liikkuvuus –verkosto laskee, että se toteuttaminen edellyttäisi 1,25% kunnallisveron korotusta. Kuitenkin jopa 80 % kuntalaisista hyötyisi taloudellisesti, kun matkalippuja ei enää kyseltäisi. Muutoksen häviäjiksi jäisivät lähinnä sellaiset vapaavuoret, jotka eivät julkisia käytä ja/tai joiden tulot ovat huomattavan suuret.

Julkista liikennettä tarvitaan ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, mutta joukkoliikenne ei ole vain ympäristökysymys. Urbaanissa ympäristössä liikkuminen on yhteiskuntaan kuulumisen kannalta tärkeää. Kaupunki ei ole vapaa eikä yhteinen, jos kaikilla ei ole mahdollisuutta tulla ja osallistua.

18.10.08

Mitä taantuma tekee rakennusalalla?

Noususuhdannetta seuraa laskusuhdanne ja rakennuksilla on totuttu siihen, että mäet ovat jyrkkiä. Tapaamani rakentajat suhtautuvat lomautuslappuihin, yt-neuvotteluihin ja työsuhteiden päättymisiin keskimäärin aika rauhallisesti – joskus tuntuu, että minä murehdin asiaa paljon enemmän…

Viime viikolla uutisissa povattiin 50 000 rakentajan työttömyyttä. Se on iso porukka, siihen mahtuu jo monen lapsiperheen huoltaja. Lisäksi pelkään, että tällä taantumalla saattaa olla pitemmällekin ulottuvia vaikutuksia.

Nykyinen rakentajien ikäjakauma nimittäin menee niin, että alalla on paljon suuria ikäluokkia ja toisaalta ammattikoulusta tulleita nuoria. (En ole tietoa itse tarkistanut, mutta näin yleisesti väitetään.) 1990-luvun alun lama söi välistä yhden sukupolven. Laman aikana myös purettiin vanha oppipoikajärjestelmä, jonka kautta tulokkaat oli siihen saakka ajettu sisään: rakentaminen opitaan tekemällä, eikä siihen ammattikouluvuodet riitä.

Taantuma tarkoittaa, että suurten ikäluokkien rakentajat alkavat vakavasti pohtia eläkeputkea. Heidän mukanaan ketju katkeaa ja alalta katoaa aikaisempien rakentajapolvien vähän kerrassaan kerryttämä ammattitaito.

Sitä on paha yrittää saada takaisin.


Martti Korhonen: Elvytyksen aika on nyt

5.10.08

Mistä miehet puhuvat?

Uuden tutkimukseni vuoksi olen viime aikoina istunut monta iltaa suurin piirtein ikäisteni duunarimiesten kanssa. Mistä arvelet heidän puhuvan oluttuopin ääressä? Viinasta, naisista ja urheilusta?

No tavallaan. Otantani on ehkä vino tai ehkä sosiologin läsnäolo vaikuttaa aihevalintoihin, mutta useimmin toistuvat teemat ovat

- miten kaverien kanssa ei enää tule käytyä rällästämässä. Kodissa ja lapsissa on niin paljon hommaa, että vaikka muijalta pääsisikin, ei jaksa lähteä

- miten siinä aina käy niin, että kun lapset saa vihdoin hoitoon ja on kahdenkeskistä aikaa, niin se menee riitelyyn (vaikka sitä tosissaan rakastaa)

- miten jotkut vanhemmat ei sitten tajua, että 10-vuotiaiden ringetessä pelaaminen on voittoa tärkeämpää.

Maailma on mennyt ihan kummalliseksi…

Aloittelen parhaillaan Riitta Jallinojan Perheen vastaiskua. Se kuvaa vakuuttavasti, miten 2000-luvun alun familistinen käänne oli edelleen keskustelua ensisijaisesti äidin vanhemmuudesta.

Silti historiallinen muutos on selvästi käynnistynyt: isät ovat koko ajan enemmän osallisia perheiden arjessa.