22.9.09

Joltain on karannut mopo käsistä

Aina kunnan oma palvelutuotanto ei ole paras ratkaisu. Esimerkiksi huostaan otetut lapset on usein inhimillisempää sijoittaa tavallisiin perheisiin kuin kunnan laitoksiin ja perhekoteihin. Nyt kokoomus-vihreä –johtoinen Tampere on kuitenkin käynnistänyt ulkoistamiskampanjan, jollaista minä en ole poliittisen historiani aikana nähnyt.

Alla on lista sellaisista lasten ja nuorten palvelujen sektoreista, joilla toimintoja aiotaan torstaina hyväksyttävän strategian mukaan ulkoistaa, kilpailuttaa ja hankkia kaupungin ulkopuolisilta tuottajilta. Kyse ei siis ole koko kaupungin listasta, vain sen yhden osa-alueen.

päiväkotihoito
perhepäivähoito
avoin varhaiskasvatus
esiopetus
koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminta
opiskeluterveydenhuolto
puheterapiapalvelut
neuvolapsykologipalvelut
nuorten psykologipalvelut
ravitsemusterapeuttipalvelut
suun terveydenhuolto
sosiaaliasemien sosiaalityön avopalvelut
lastensuojelun avotyö
lastensuojelun perhetyö
jälkihuoltonuorten ohjaustyö ja tuettu asuminen
lastensuojelun perhehoito
nuorisopsykiatria
ehkäisevä päihdetyö
päihdepalvelut
kulttuuri- ja vapaa-ajan nuorisopalvelut
kulttuuripalvelut

Listan ongelmana on, että se ei erottele järjestöjä, voittoa tuottamattomia yrityksiä ja markkinaehtoisia yrityksiä. Siten emme todellisuudessa tiedä, kuinka suuri vahinko on tapahtumassa. Silti lista kylmää, varsinkin, kun samanlaisia löytyy kaikilta sektoreilta.

Surullista tietysti on sekin, että jos vihreät eivät johdonmukaisesti kannattaisi tätä yksityistämisaaltoa, me voittaisimme äänestykset.

16.9.09

Tänään päätettiin ulkoistaa

Tampereen kaupunginvaltuusto päätti kilpailuttaa kaupungin tietotekniikkapalvelut. Kyse on noin 150 työntekijän yksiköstä, joka hankkii tai tuottaa itse lähes kaiken kaupungin tarvitseman it-palvelun. Kyseessä on siis merkittävä ratkaisu.

Me vasemmistossa (skp, sdp, vas) tietenkin vastustimme, samoin perussuomalaiset. Käytäväkeskustelujen pohjalta tiedän, että niin teki mielessään myös moni porvaripuolella, vaikka ryhmäkuri heillä piti. Porvarivaltuutetulla on toki lupa olla ”huolissaan työntekijöiden tulevaisuudesta”, ”paheksua asian puutteellista valmisteluprosessia” ja valitella ”toimintaympäristön muutoksia”, kunhan lopulta painavat käskettyä nappia.

Meidän vasemmiston lisäksi ratkaisua ovat vastustaneet myös tietotekniikkakeskuksen edellinen ja nykyinen johtokunta, sekä tietysti henkilöstö. Esityslistan liitteiden mukaan kilpailutus toisi säästöjä ja ehkä parempaa palveluakin. Kestäviä perusteita arviolle ei esitetty. Tutkimukset tietopalvelujen yksityistämisestä ovat ristiriitaisia, joskus tulee kuluja, joskus säästöjä, useimmiten talousvaikutukset jäävät vähäisiksi.

Olen tullut siihen tulokseen, että porvarien suosima markkinafundamentalismi on jokin salaperäisellä logiikalla toimiva uskonlahko, joka avautuu vain harvoille ja valituille. Sen pyhimpiä dogmeja on, että yksityiseltä yritykseltä ostettu on aina itse tuotettua halvempaa.

Tavallisella koulumatematiikalla varustettu henkilö voisi kysyä, miten tämä on mahdollista, jos yritys joutuu palvelusta koituvien kulujen lisäksi tekemään vielä voittoa omistajalleen. Kokoomusvihreän liturgian mukaan tämä ei ole ongelma, sillä markkinamekanismi hoitaa homman itsestään. Kaikki vain tehdään entistä tehokkaammin.

Totta onkin, että jos yksikön työt ovat huonosti organisoitu, voi kilpailu laskee hintoja. näin ei kuitenkaan ole tietotekniikkakeskuksen kohdalla, se on pärjännyt kaikissa arvioissa erinomaisesti. Mikään tehokkuusautomaatti ei yksityinen sektori ole, tästä ehkä useimmin käytettynä esimerkkinä USA:n yksityinen terveydenhuoltojärjestelmä, joka on julkisia sisariaan paljon kalliimpi että tehottomampi.

Jos työvoimavaltaisten alojen ulkoistamisesta syntyy toivottuja säästöjä, ei sitä tavallisesti tee mikään näkymätön käsi, vaan työvoimakustannusten leikkaukset – siis vähennetään työntekijöitä tai heidän työtuntejaan, tai heikennetään työehtoja. Tämä tietysti näkyy suoraan palvelun laadussa, pölyt jäävät pyyhkimättä ja mummojen luona käydään vain kääntymässä.

Tästä syystä ehdotin päätökseen vielä pontta, jossa turvattaisiin TIOn työntekijöille lomautus- ja irtisanomissuoja neljäksi vuodeksi. Se hylättiin samoin äänin kuin kilpailutus hyväksyttiin.

10.9.09

Suomi yllättyi: rahalla saa valtaa!

Viime kuukaudet on keskusteltu puolueiden saamasta rahoituksesta. Olen hämmentyneenä seurannut tätä kohua: meillä päin ei ollut mikään uutinen, että yritysmaailma tukee voimakkaasti porvaripuolueita ja vastineeksi rahalleen pääomaystävällistä päätöksentekoa. Mikä tässä on se uutinen?

Vuosien ajan ammattiyhdistysliikettä on arvosteltu paljon puoluesidonnaisuudesta. Onkin totta, että SAK:ta johtavat demarit vasemmistoliiton sivustatuella ja että nämä puolueet saavat rahoitusta liitoilta – ja vastineeksi palkansaajamyönteistä päätöksentekoa.

Oma arvioni on, että puolueiden saamat tuet ovat pikkurahoja verrattuna niihin summiin, jotka uitetaan yksittäisten ehdokkaiden vaalikampanjoihin. Käytännössä merkittävällä osalla edustajista on merkittäviä taloudellisia tukijoita. Kansanedustajaksi pääseminen ilman tukea edellyttää joko omaa taloudellista panosta tai poikkeuksellista ennakkojulkisuutta.

Siis, suomalainen demokratia on edelleen rahan demokratiaa.

Jos tämä kaikki todella on nyt tullut lehdistölle niin suurena yrityksenä kuin annetaan ymmärtää (mitä suuresti ihmettelen, rahathan menevät pääosin mainontaan mediassa), on ihan oikein vaatia suurempaa avoimuutta tukirahojen suhteen. Siten fiksu äänestäjä voi päättää, kenen rahoittama ehdokas kenties ajaisi hänen asioitaan.

Itse asiassa paljon hämärämmältä minusta tuntuu, että myös kirkkovaalit käydään pitkälti puoluelistoilla ja käräjäoikeuksien lautamiehet valitaan kunnallisvaalituloksen perusteella. Kun kirkkovaltuustot koostuvat lähinnä kokoomuslaisista ja keskustalaisista, onko kirkkokin silloin Kehittyvien maakuntien Suomen palkkalistoilla?